Sankaritarinoita -osastossa haluamme antaa äänen kokeneille sotakoiranohjaajille ja erilaisille tarinoille - osa näiden "tarinoiden" kertojista on jo siirtynyt eläkkeelle puolustusvoimien palveluksesta, osa tekee edelleen täysipäiväisesti töitä sotakoira työparinaan. Näiden kertomusten myötä tarjoutuu jokaiselle mahdollisuus laajentaa omaa perspektiiviään mm. koirista eri tehtävissä, niiden tarpeellisuudesta ja koulutuksesta, sekä virkakoiranohjaajan ammatista Puolustusvoimissa.
Sotakoiranohjaajien ja koirien tarinoita työuran varrelta:

PUOLUSTUSVOIMIEN KOIRATOIMINTA:

• Ilmavoimat

• Merivoimat

• Maavoimat

SOTAKOIRAT

• Partiokoirat • Etsintäkoirat

Sotaharjoitukset

Erikoiskoirien maastoharjoitukset

Sotakoiraosaston koulutustarjonta

Koulutustarkastus

Reservikoiranohjaajat

SankaritarinointaKilpailutoimintaVideoitaNettikauppaArtikkelitIlmoitustaulu
KotisivuYhdistysJohtokuntaAjankohtaistaKalenteriJäseneksiLehtiLinkit
Copyright © Sotakoirayhdistys ry • Webdesign: Mainostoimisto Graffan

Sankaritarinat -osion saavat kunnian avata Tapio Toivola , Vesa-Pekka Hirvioja, sekä Keijo Kodis

 

Olen Rovaniemeltä syntisin oleva 52 v. resesrvin sotilasmestari Vesa-Pekka Hirvioja. Perheeseeni kuuluu vaimo ja 2 tyttöä, sekä 4 kotikoiraa.

Eläkkeellä Puolustusvoimista 1.9.2011 alkaen. Nykyisin toimin melkein täysin eläkeläisenä ja perheenisänä, pl. harrastukset Saksanpaimenkoiraliiton piirissä.

Milloin harrastuksesi koirien kanssa alkoi, ja minkä rotuisella koiralla se tapahtui?
PV:n koiraohjaajan peruskurssin kävin ajankuluksi jo vuonna 1983 Niinisalossa. Koiraa ei vielä silloin ollut edes omassa joukko-osastossanikaan. Sieltä kai se alkuperäinen kipinä lähti. Ensimmäisen koiran, joka oli myös ensimmäinen työkoirani otin v. 1988 kesäkuussa. Koira oli nimeltään Spu Harmandas U-Laika ”UNSKI”.  Se oli sitten menoa heti alusta lähtien. Hurahdin koiraharrastukseen ja suojeluun ihan samoin tein. Yhdessä Jokelaisen Jukan kanssa kierrettiin ympäri suomea hakemassa oppia. Sen jälkeen on ollut useita siviili- ja työkoiria kaikki saksanpaimenkoiria.

Minkä pituinen oli virkaurasi?
Varusmiespalveluksen suoritin ikäluokassa 2/1979 Lapin Jääkäri Prikaatissa Sodankylässä. Muutama vuosi meni siviiliammatissani kodinkoneasentajana, kunnes 1.7.1981 menin Lapin Lennostoon värvätyksi porttivartiomieheksi. Palvelin LapLsto:ssa 1981- 2000, Oriveden Asevarikkolla 2001-2002 helmikuu ja sen jälkeen HämSlE /Tammelan Aluevarasto, joka muuttui myöhemmin LSHR/ Tammelan Varastoksi aina 31.8.2011 saakka. Ensimmäinen työkoira oli tuo edellä mainittu ”UNSKI” joka tuli v. 1988. Siitä lähtien minulla on kokoajana ollut työkoira ( yhteensä 5 kpl) nimissäni. Eli virkaura vartiotehtävissä kesti kokonaisuudessaan 30v ja 2kk, josta ajasta koiranohjaajana 23v 2kk. Virkanimikkeitäkin kerkesi olemaan monenlaisia: värvätty (porttivartiomies), sotilasammattihenkilö ja lopussa aliupseeri.

Miten koirat ja koirien koulutus on muuttunut alkuajoistasi tähän päivään?
Minä aloitin koiraharrastuksen sinänsä hyvään aikaan. Silloin eka koiraa ottaessani 80 luvun lopulla tuli juuri uudet säännöt voimaan ja elettiin koirankoulutuksen murrosaikaa. Viettien käyttö tuli vahvasti mukaan koulutukseen ja suorituksiin tuli jo silloin mukaan voimakkuus, energisyys ja iloisuus. Olimme Jokelaisen Jukan kanssa Rovaniemellä varmasti ensimmäisiä, jotka kouluttivat ns. vietti/ pakko/ vietti koulutustavalla.
Koirankoulutuksen perusteet ja oppimisteoria ei ole mihinkään muuttunut vuosien myötä. Mutta tapa jolla sen tehdään sekä välineiden käyttö on muuttunut kovastikkin. Nykyisin puhutaan jo paljon koiran tunnetilasta. Huippu kouluttajien taidot ovat kehittyneet valtavasti ja vielä selkeästi humaanimpaan suuntaan, joka on hyvä juttu. Suomalaiset ovat olleet tämän kehityksen kärjessä, pärjänneet hienosti maailmalla ja laajalla rintamalla. Eniten minua huolestuttaa koirien pito yleisellä tasolla. Koira on liikaa inhimillistetty ja koiria otetaan ihan eri syistä kuin ennen vanhaan. Samat ongelmat kohtaa tänä päivänä koiria kuin lapsiakin, vanhempien/ohjaajien ajan puute.

Ikimuistoiset / huippuhetket koiraharrastuksessasi?
Jos minun saavutuksia voi huippuhetkiksi sanoa, on koiraharrastuksen alkuajat on aina kirkkaana mielessä. Voitin PV:n mestaruuden heti eka yrittämällä v. 1992.  Ja samana vuonna minut pätevöitiin SPL ry:n maalimieheksi. Ne oli ne uran alkuvaiheen huippu hetket.
Minulla on ollut onni omistaa ja ohjata montaa hienoa ja todella hyvää koiraa. Lähes kaikilla työkoirillani olen myös kilpaillut siviilipuolella. Jos jotain huippuhetkiä täytyy erikseen mainita niin erityisesti viimeisin työkoirani Irving von der Fasanerien kanssa eletyt vuodet sekä saavutukset: SPL SM-hopeaa, 2x SPL SM C-osan paras. 2 x WUSV MM- edustus. WUSW- MM  joukkue pronssia v. 2008 ovat varmasti ne.
Kyllä harrastuksen huippuhetkiin kuuluu myös ehdottomasti ne monet ja monet treenikerrat yhdessä koiran kanssa, kaikkine vaikeuksineen ja onnistumisineen.

Ikimuistoiset / huippuhetket töissä koirien kanssa?
Minun työuralla olleet työpisteeni ovat olleet ”onneksi” rauhallisemmasta päästä ja ns. työkeikkoja ei ole niinkään tullut. Työssä koetut huippuhetket ovat olleet niitä koirien kanssa yhdessä vietettyjä vartiokierroksia, sen yhteistyön ja ”työparin” luottamuksen ja yhteen hitsautumisen hetkiä. Mieleen tulee pohjoisen aitakierrokset keväthangilla hiihtäen, sekä nyttemmin etelän varastokierrokset pimeinä syksyöinä aina uskollisen ”työparin” kanssa.

Luottamustehtäväsi koiraharrastuksessa?
Minun koiramaailman luottamustehtävät on Saksanpaimenkoiraliiton parissa aina Rovaniemen alaosaston perustajajäsenyydestä sen puheenjohtajaksi. 1990 luvun puolivälissä minut valittiin SPL ry;n koulutus- ja koetoimikuntaan ja sittemmin SPL ry:n hallitukseen, jossa toimin aina vuoteen 2001 saakka. Etelään muuton jälkeen olen toiminut SPL Forssa ry:n hallituksessa ja nyttemmin sen puheenjohtajana muutaman viime vuoden. Vuonna 2010 minut valittiin Saksanpaimenkoiraliiton puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä ollaan ainakin toimikauden 2012 loppuun saakka.
Aktiivi kilpailemisen jälkeen valmistuin SPL tuomariksi v. 2010. Tässä kiinnostavassa tehtävissä menee sulan maan aikana n. 10 viikonvaihdetta vuodessa.

Millainen vaikutus koirankoulutustaidoilla on ollut siviilielämässä (kuten harrastus, työelämä, sosiaaliset taidot, jne.)?
Näinkin pitkän ja aktiivisen ja sanotaanko fanaattisen koiraharrastajan uran aika, jossa koko elämä niin töissä kuin siviilissä kului koirien ja koiraihmisten parissa. Yli 20v harrastus on tehnyt sen että sosiaalinen ystäväpiiri on lähes 100% koiramaailmasta tai entisestä työelämastä. Vaikka olen jäänyt eläkkeelle, ei yhteydenpito ole vähentynyt,  vaan sosiaalinen verkosto on säilynyt kohtuullisen hyvin. Koiran koulutusta olen usein verrannut lasten kasvatukseen tai päinvastoin. Kaikki eivät pidä siitä vertauksesta, ainakaan kasvatustieteilijät. Mutta niin koiran kuin lapsenkin kasvatuksessa vältytään monelta ongelmilta, kun annetaan niille aikaa, turvallisuutta ja asetetaan rajat.

Terveisesi nuoremmille?
Puolustusvoimat ovat uudistuneet kovalla rytinällä ja uudistus ja saneeraus vaan jatkuu. Tämä kaikki on kohdistunut myös kovasti vartio- ja turvallisuusalaan ja siinä samalla koiratoimintaan. Koiratoiminnan muutos, ja ei vähäisimpänä, joukko-osastojen lakkautus on vähentänyt koirien ja koiranohjaajien määrää puolustusvoimissa. Toisaalta se on tuonut monia erilaisia ja vaativia tehtäviä koiranohjaajille. Koiranohjaajia arvostetaan tehtäviensä takia entistä enemmän. Ottakaa tämä haaste vastaan. Ottakaa koiranohjaajana toimiminen etuoikeutena, ei niinkään velvollisuutena ja työnä. Koiraharrastus työn ohessa antaa työlle rutkasti lisää sisältöä, paljon ystäviä ja hienoja hetkiä uskollisen ”työparin” kanssa.